Turvallisuutta nuorille

Ulla-Mari Karhu

Tämä ei tullut meille yllätyksenä. Olemme tienneet vuosikymmenten ajan, monien länsieurooppalaisten maiden esimerkit tunnistettuamme, että sosioekonomisesti kuormittuneessa ympäristössä kasvaminen ja yleinen tulevaisuuden näköalattomuus voivat ohjata nuorta syrjäytymään, jengiytymään ja jopa rikolliselle tielle. Kaupunki- ja nuorisotutkijat, poliisit, opettajat ja sosiaalityöntekijät ovat kertoneet ja varoittaneet. Päättäjät ovat tunnistaneet huolen.

Tilanne kuulostaa ilmastonmuutokselta. Kaikki tietävät, että jotain on tehtävä, mutta vielä ei olla viimeisellä rajalla, voidaan vielä hetki odotella.

Kaikki nuoret eivät jengiydy eivätkä kaikki jengit ole rikollisjengejä. Suuri osa nuorista voi erittäin hyvin. Jokainen nuori tarvitsee paikan yhteisössä ja yhteiskunnassa. On aikuisten velvollisuus huolehtia siitä, että jokaiselle nuorelle löytyy paikka, johon kuuluu. Jos aikuiset eivät auta paikan löytämisessä, se löytyy tavalla tai toisella.

Koulutus ja työ ovat edelleen yhteiskuntaan kuulumisen ja aikuisuuden kulmakiviä. Oppivelvollisuusiän nostaminen 18 vuoteen toteutettiin vastustuksesta huolimatta. Vie todennäköisesti aikansa, että uudistuksen tuloksia voidaan arvioida. Nuoren jättäminen oman onnensa nojaan peruskoulun jälkeen on ollut suurta välinpitämättömyyttä, mikä on usein kohdistunut juuri eniten tukea tarvitseviin alaikäisiin.

Koulutuspolun jatkaminen on tärkeää, mutta se ei ihan riitä. Tarvitaan tunnetta yhteisöön ja ryhmään kuulumisesta. Turvallisen yhteisön ja oman ryhmän voivat tarjota koulun ulkopuolella harrastukset ja niitä ohjaavat hyvät aikuiset. Etenkin maahanmuuttajataustaisilla pojilla voi olla suuria haasteita elää oman perheen sekä suomalaisen kulttuurin vaatimusten keskellä. Tasapainoisen aikuisen malli ja läsnäolo on tärkeää kaikille nuorille, mutta erityisesti nuorille, jotka kasvavat perheelleen uudessa kulttuurissa.

Miten pitäisi edetä? Miten lisätä turvallisuuden tunnetta? Kontrollia ja rangaistuksia lisäämällä voidaan epäilemättä saada aikaan tunne, että tilanne on hallinnassa. Vai paneudutaanko ongelmien juurisyihin, jolloin parannetaan kaikkien lasten ja nuorten koulutuspolkuja, harrastusmahdollisuuksia ja yhteisöllisyyden tunnetta? Luodaan kaikille nuorille mahdollisuus elää merkityksellistä hyvää elämää maailman onnellisimmassa maassa. Kannattaisin vaihtoehtoa, että annetaan kaikille nuorille mahdollisuus tulevaisuuteen.

Scroll